Työntäyteinen ja energiaa vievä messuviikonloppu jatkui Kymenlaakson sydämessä Kouvolassa, jonne 3/4 Cheerioista körötteli jokseenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa (lue: edellisen keikan yhteydessä ei ollut Jatkoja). Olimme taas reissumpäällä ilman Prosessimanageria ja siitä syystä lähtömme myöhästyikin jumittaessamme tuliaisostoksilla Kampin nallekaupassa. Voi, siellä oli niin kovin ihanoita kuorsaavia pehmo-otuksia ja CMo:n tuliaisen lisäksi Cheerioiden kauppakassiin sujahti (kassan kautta siis!) myös aivan hellyyttävä kuorsaava pupu.

Ennen keikkaa kävimme tervehtimässä erästä yhteistyökumppaniamme ja hänen valloittavaa Talliaiskatrastaan Myllykoskella (Edit: Sippolassa, 10 km Myllykoskelta metsään.) Katraan nuorin eli CMo (ks. sanakirja) hurmasi Cheerio-tädit ja aiheutti lievää vauvakuumetta ainakin AD:lle. Emme kuitenkaan jääneet pelaamaan pleikkaria vaan nappasimme yhteistyökumppanin mukaan ja päräytimme Kouvola Cityyn ihmettelemään vähän isompien poikien showta. Kouvola oli tietenkin meille kaikille tuttu jo vuoden takaiselta Rytmikatin keikalta ja tuota...Kouvolahan on varsin hieno...kesäkaupunki!

House of Rock. Mahtipontinen nimi, vähemmän mahtipontinen paikka. Rockia siellä kuitenkin soitettiin ja varsin hyvää sellaista ainakin n. klo: 23.30.-00.30. En tiedä mistä johtui, mutta ainakin TM:n korvaan keikka kuulosti TODELLA hyvältä ja tällä kertaa myös vessamiksaukseen oli kiinnitetty huomiota. Toisin kuin torstain keikalla, Cheeriot jäivät melkein takariviin sinne, missä rockpoliisit ja Arska Murviot yleensä kököttävät kädet puuskassa. Kuinka ollakaan, eteemme ilmestyi kunnioitusta herättävä poliisirivistö (tätä ei saa sotkea Poliisiin, ks. sanakirja), jonka hillitty käyttäytyminen ei kuitenkaan estänyt Cheerioiden bileitä. Hyvä fiilis. Uudet biisit kuulostavat aina vaan hienommilta ja Kouvolassa saimme kuulla myös kauan odotetun Sorry Go Roundin. Se kuulosti hyvältä, mutta tulee varmasti jatkossa kuulostamaan vielä paremmalta!

Keikan jälkeen aloitimme jatkotoimenpiteet ja jälkipuinnin yhdessä yhteistyökumppaniemme Tuitun, LDG:n ja Anyan seurassa. Siinä virvokkeita nauttiessamme todistimme kuhinaa paitakojulla ja tässä kuhinassa olivat suurella vaivalla tehdyt rintanapit joutuneet vääriin käsiin. :( Huomio!! Epäilyttävään nappien katukauppaan Kouvolassa ja lähiseuduilla tullaan puuttumaan ja siihen syyllistyneitä rankaisemaan! Hävetkää.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut tältäkään reissulta. Ohjelmallinen jälkipuintitilaisuus piirtelyineen, kädenvääntöineen ja letittelyineen venähti sen verran pitkäksi, että Cheerioiden kömpiessä ihmisten ilmoille oli baari mennyt jo kiinni. Huh heijaa. Cheerioiden takit (ja Morphmobilen avaimet) olivat unohtuneet narikkaan. Hyvä me! Vähällä siis oli, etteivät Cheeriot jääneet paitahihasillaan Kouvolan yöhön palelemaan. Onneksi seurueessamme oli mukana eräs nokkela nuorimies, joka tajusi mennä koputtelemaan baarin ovelle ja hyvä, että paikalla oli vielä baarin henkilökuntaa ja saimme takit pois narikasta. Loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta mutta, ei tässä vielä kaikki. Juhlistimme sankarimme nokkeluutta jatkojen jatkoilla läheisellä parkkipaikalla ja nautimme oluet auringon alkaessa pikku hiljaa nousta Kouvolan taivaalle. Kotimatkalla Helsinkiin ihastelimme kaunista aamua, hehkutimme bändiä...musiikkia ja meidän porukkaa. Ihania ovat, ihania olemme!

Etkot/jatkot: kyllä/kyllä

Sanottua: "Kiva ku ollaan eläkkeellä ni sit me voidaan käydä paljo enemmän keikoilla" "En mä tartte takkia ku oon niin kova muija" "Joo, mä skarppasin sen vessan kaa" "Me ollaan, pojat, teistä huolissamme. Teidän pitäisi nyt, pojat, vähän skarpata" "Ei tosta musiikista oikein uraks oo…" "TÄÄ on laatuaikaa!" "Kouvola on ihan kiva kesäkaupunki" "Mul lähtee melkein käsi irti!"

Bongattua: Varis Hiltonit myyräpellossa.

Kilometrit: 330km autoilua.

Edustus: