Dodiiii! Ensimmäinen virallinen keikkaviikonloppu koittaa (erikoistapahtumia NRJ & Nokia Trendslab ei lasketa niissä olleesta vankasta edustuksesta huolimatta!) ja LM kohta äänitorvea maantiellä soittaa! Suuntana Juvaskylä, eli Juva ja Jyväskylä, mut toisessa järjestyksessä. Noiden maanmainioiden kulttuurikohteiden jälkeen matka jatkuu AD:n ja TM:n osalta kohti ameriikan manteretta ja Los Angelesia (tämmöistä siellä), kun taas loppusakki jää vahtimaan kotikontuja ja lähiympäristöä. Ehkä vähän laajempaakin piiriä? Kuten napapiiriä? Hyuk hyuk hyuk huumorniekka.

Tänä vuonna ikävä kyllä Venäjä & Saksa taitavat jäädä edustuksetta. We suck. Uusi pelikausi on kuitenkin iloinen asia, jääköönkin sitten parit kekkerit väliin!

PS: Meiltä saa muuten sitten täst eteenpäin ostaa bändimerchandisea, paitaa, nappia sun muuta. Rakastettu Rosvosektori on käynyt vähiin (niisk) ja olemme lupautuneet paikkaamaan vajetta.

Vaik ei me kyllä olla yhtä ihania..

Ihan oikeasti me ollaan vielä olemassa.

Nyt, perkele, joku roti tähän päivittelyyn. Viime vuoden keikat syksyyn asti on käytävä pikaisesti läpi ja keikkalistat päivitettävä!

Maaliskuun lopulla tuskallisen pitkän kolmen viikon keikkatauon jälkeen Poets of the Fall lähti Sunrise Avenuen lämppärinä valloittamaan Saksanmaata neljän päivän kiertueella, joka vei bändit entisen Itä-Saksan sydämestä pääkaupungin humuun ja lopulta läntisen Saksan kautta Hampurin ytimeen Reeperbahnin sykkeeseen. Cheeriot luonnollisesti seurasivat perässä.

23.3. Südbahnhof, Chemnitz

Matka kohti Chemnitziä, tuota Saksan Kaarinaa, alkoi perjantaiaamuna Helsinki-Vantaan lentokentältä. Aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta matkajännitystä tihkuvassa seurueessa ei ollut havaittavissa väsymyksen merkkejä, Cheeriothan ovat tunnettuja sopeutuvaisuudestaan tilanteeseen kuin tilanteeseen ja pystyvät ankaran harjoitusohjelman ansiosta selviämään lyhyillä yöunilla vaikka useammankin päivän.

Lento Berliiniin sujui innokkaan odotuksen vallassa, Juniorin kaipaamaa puuhapakettia tosin ei valitettavasti ollut mukaan muistunut. Kanssamatkustajien iloksi Cheerioiden lentokonekäyttäytyminen on onneksi aina yhtä hillittyä ja hiljaista... Välittömästi Berliiniin saapumisen jälkeen suuntana oli rautatieasema, tarvittavat leimat junapasseihinkin saatiin pienestä alkuhämmennyksestä huolimatta. Saksalaiseen ruokakulttuuriin tutustuaksemme valitsimme lounaspaikaksi tietenkin paikallisherkkuja tarjoavan Burger Kingin.

Alkuosa junamatkasta sujui mukavasti ennakkoon varatuilla paikoilla, noppapelin siivittämänä. Leipzigin rautatieasemalla sen sijaan jouduimme vaihtamaan paikallisjunaan, toisin sanoen Saksan versioon M-junasta. Ei paikkoja, eikä sen puoleen tilaa seisoskella edes vaunun eteisessä. Keikkuva ja rytisevä matkanteko aiheutti myös lievää matkapahoinvointia. Maisemat koko matkan ajan olivat enemmän tai vähemmän masentavia, ikkunan ohi vilahtavat asemat näyttivät Saksan historian synkemmän puolen muistomerkeiltä.

Lentokone-bussi-juna-juna -kavalkaadin jälkeen saavuimme vihdoin Chemnitziin - kaatosateeseen. Kävelymatka hotellille uuvutti vähätkin jäljelläolevat voimat ja ainoastaan ajatus lähestyvästä keikasta sai lyömään uuden vaihteen päälle. Lyhyt ehostushetki muunsi matkan ja sateen ryvettämät Cheeriot keikkakuntoisiksi ja edustuskelpoisiksi kuin ihmeen kaupalla, asiaa auttoivat myös äärettömän hienot, tyylikkäistä tyylikkäimmät ja kadehditut kiertuepaidat. Keikkapaikalle päräytimme reteästi tilataksilla ja tunnelma päästessämme Südbahnhofille oli siis aiheellisesti korkea. Pienen järkytyksen aiheutti jo ennen kahdeksaa keikkapaikan edessä oleva valtaisa jono! Meininki poikkesi Suomen "mennään-keikalle-vasta-kun-lämppäri-on-lopettanut" -asenteesta, mikä tietenkin lämmitti mieltämme tämänkertaisen lämppärin puolesta, mutta aiheutti lievää ahdistusta sisäänpääsystä.

Vetäydyimme samassa rakennuksessa sijaitsevaan pubiin arvioimaan tilannetta ja nauttimaan (?) kylmää punaviintä ja lämmintä kokista. Odotellessamme otimme yhteyden Rosvosektoriin, joka paikalle saavuttuaan putsasi pöydän tehokkaasti niin napeista, tarroista kuin rahoistakin - nimensä mukaisesti. Vain hetkiä ennen arvioitua soittoaikaa pääsimme kuin pääsimmekin ongelmitta sisään, tosin eturivi, samoin kuin perinteinen neljäs rivi, olivat siinä vaiheessa jo auttamattomasti mennyttä. Takarivin paikat eivät tosin jaksaneet kauaa harmittaa keikan lähtiessä käyntiin. Poikien saama vastaanotto lämmitti Cheerioiden sydäntä varmaan enemmän kuin itse artisteja, kanaemon ylpeydellä seurasimme miten saksalaisyleisö oli polvillaan meijän poikien edessä!

Keikan jälkeen siirryimme baarin puolelle nauttimaan hyvinansaittuja virvokkeita sekä jakamaan musiikkitietoutta kaikille ympärilläoleville flyereiden muodossa. Vähintäänkin hilpeän tunnelman vallitessa kävimme katsastamassa myös rosvosektorin sekä tervehtimässä kilpailevaa paitamyyjää. Sunrise Avenuen keikan alkaessa muut Cheeriot jättäytyivät taaemmaksi hoitamaan suhdetoimintaa saksalaisfanien kanssa PM:n ja LM:n siirtyessä takaisin lavan läheisyyteen seuraamaan varsinaisen pääesiintyjän keikkaa. Varsinkin LM:n reaktioita keikan aikana on jälkeenpäin kuvattu muun muassa termillä "Hangon keksi". Allekirjoittanut kiistää kaikki väitteet pahimmanlaisena panetteluna.

Yleisön alkaessa vetäytyä Chemnitzin sateiseen yöhön keikan loputtua Cheerioitakin yritettiin ahdistaa ulos keltaisen nauhan ja ilkeänkokoisten turvamiesten voimin, mutta sinnikäs sissimeininki takasi muutaman ylimääräisen hengailuhetken keikkapaikan turvissa. Kohtasimme myös muutaman Arschkrokodilien edustajan, nuo legendaariset Sunkkareiden Cheeriot, ja tunne oli hämmentävä: kuin peiliin katsoisi! Välittömästi löytynyttä yhteyttä lisättiin in promptu -kielitunnilla, ja rosvosvectory taipui saksalaiskollegoilta hetken harjoittelun jälkeen paremmin kuin hyvin.

Iloinen tunnelma ja joidenki kohdalla myös ehkä lievä nousuhumala aiheuttivat sen että hotellin hulppeat sängyt eivät aivan vielä lähetelleet kutsuja väsyneille Cheerioille, niinpä keikan jälkisammutusta siirryttiin turvamiesten ponnekkaiden kehotusten saattelemana hoitamaan keikkabussin välittömään läheisyyteen. Rakas ja kotoisa Biolan oli pakottavista logistisista syistä jouduttu jättämään kotiin, mutta korvikkeena oli sitäkin hienompi (joskaan ei yhtä tunnelmallinen) vieraan maan ihme-ajokki. Hetken hengailun ja hetken laulujen sekä puolin ja toisin huudeltujen hävyyttömyyksien Cheerioiden ja Arsckrokojen välillä kylmä ilma ja tihkusade viimein ajoivat sinnikkäimmätkin juhlijat kohti hotellia. Matkaan mahtui sentään vielä vähän lisää seikkailuja, taksinmetsästyksestä paikalliseen keli-ilmiöön mudan muodossa... Hotellilla väsähtäneet PM ja LM menivät tylsinä nukkumaan lopun seurueen vielä jatkaessa iloista tunnelmaa pienimuotoisten peruukkibileiden muodossa. Viimeinenkin kukkuja joutui kuitenkin luovuttamaan ennen pitkää ja keräämään voimia uuden päivän ja keikan koitoksiin.

Ilmiöitä: Hetken laulu, mutakengät

Sanottua: "Kukas tohon sit pistetään...?" "-Onks teil vitosia? -Käyks kympit?!" "CHEERIO" "I love you tumoorrrou!"

Etkot/jatkot: ei/kyllä

Edustus:     

No niin. AD teki sen taas. Touhusi hiki päässä kotona, suihkussa, heitteli tavaroita laukkuun, stressasi ja huomasi: MÄ MYÖHÄSTYN. Mä en taaskaan ehdi, ne odottavat taas vain minua!

Kelataanpa nauhaa taaksepäin. Jokin aika sitten AD istui bussipysäkillä valmiina illan keikkakoitokseen (joku muu kuin meijän pojat eli nk. petturuus), ja viestitteli että saatan ehtiä! Tuli vastaus: "Se keikka on huomenna".

Tätä ennen ja tämän jälkeen on AD toistuvasti ollut myöhässä, liian ajoissa, paniikissa ja muuten vaan hukassa. Väärässä leffateatterissa, väärässä junassa, soittamassa Sadulle, että tuu hakee mut himasta!

Tänään. Tänään mä olen vain tunnin etuajassa. Laitan tähän pätkän keskustelua irkistä:

No niin. Nythän tässä on sitten aikaa vaikka pakata kassiin asioita, joita oikeasti tarvitsee.

Levin lasketteluparatiisista/helvetistä selvittyämme matka jatkui samaa reittiä takaisin, mistä oltiin tultukin. Aamulla (osa hieman illan menoista uupuneina) hyppäsimme aamiaisen kautta bussiin ja köröttelimme torkkuen Rovaniemelle.

Perille päästyämme raahasimme matkalaukkumme inhoittavassa pakkasessa hostelli Rudolfiin, jossa vetäisimme välittömästi parin tunnin päiväunet. Unosilta herättyämme päätimme etsiä jotakin syötävää, ja kappas kappas. Jälleen kerran olimme pakotettuja turvautumaan kiinalaiseen mättöön - paikallinen Comico-ravintola kun oli lyönyt pääsymaksua seitsemän (?) euron verran. Siis mitä! Ei kiitos. Oli paikalla mikä tahansa paikallinen stand up -ihme, ei kyllä aterian hinnan vertaa lipuista jakseta maksaa.

Siispä Xian Long sai kunnian ruokkia Cheeriot tuolla tyhjyyttään kumisevan pohjoisen kaupungin ydinkeskustassa. Eikä tarvinnut pettyä! Mätöt olivat hyviä ja annokset runsaita. Jäteämpärinäkin tunnettu pulskea AD sai hieman ekstraa oman annoksensa päälle, kun muilta täyttyivät navanseudut liian rivakasti.

(Skipataan tästä eteenpäin suoraan keikkaan.)

Tivoli! Mikä ihana keikkapaikka. Samassa paketissa Tavastiamaista pro-rokkihenkeä, mukavaa henkilökuntaa, toimiva lava ja parvet, sekä ennen kaikkea hieman tavallisesta räkäisestä, mustasta sisustelusta poikkeavaa pirteää karnivaalihenkeä. Siis aivan täydellinen areena Carnival of Rust -pojillemme.

Tällä kertaa olimme jostain syystä todella ajoissa - edes paitakoju ei vielä ollut pystyssä. Rosvosektorin kanssa sananvaihtoa ja runsaasti vettä. Taisi krapula kiusata AD:tä vieläkin..

Vahtasimme parvelle pääsyä, koska olimme bonganneet sieltä aivan erinomaisen katselupaikan. Sinnikkyys palkittiin! Yläkerta avattiin ja Cheeriot kipusivat kiireenvilkkaa asemiin öbaut tuntia ennen keikkaa. Ja tottahan sitten ne, jotka saapuivat paikalle 5min ennen ensimmäisen biisin kajahdusta ajattelivat, että heillä ON OIKEUS yhtä hyviin paikkoihin. "Kyllä te nyt voitte vähän siirtyä", ilmoitti eräskin siisti aikuisihminen kyynärpäillään eturiviin törmäillessään.

Voi hyvät ihmiset.

Ilmakitarat, siis puhallettavat sellaiset!, esiin ja valmistautumaan. Alkunauhan pärähdettyä soimaan alkoi Cheerioilla hillitön istumajorailu. Baarijakkarat ja esteetön näkymä lavalle! Mikä laiskan, eturivun mylläkässä ahdistuvan ihmisen unelma! Myös hieman kuumeisen & flunssaisen LM:n kunnolle tämä järjestely oli erinomainen.

Keikka.. kuten jälkeenpäin todettiin, yksi tämän kevään parhaista, ellei Teh Paras. Pojilla ihan järjettömän hyvä fiilis ja meininki ja meno. Vaikuttavimpia touhuja pitkään aikaan oli ehdottomasti Markon moosestelu: miekkonen jakoi yleisön kahtia Liftin aikana pelkillä käsiviittomilla ja hyppeli muodostunutta polkua pitkin keskellä ihmismassaa jorailemaan ja laulamaan. IHANA. We've got ourselves a Moses Saaresto!

Ollin kolmekymppisyys astui kuvioihin puolenyön jälkeen, jonka johdosta luovutimme kitaranvinguttajalle LM:n pinkin kitaran, kitaroinnin ammattilaisten erikoislehden sekä jotain makeaa & pehmeää. Tietenkin. Lahjojen kanssa myös poseerattiin kuvaan, mutta kuva on toistaiseksi omissa arkistoissa.

Muitakin kuvia räpsittiin.. tanssii tähtien kanssa -henkistä touhua (myös julkaisukiellossa toistaiseksi) sekä reteetä Jaria tsiksilauman keskellä.

Tivolin sulkeuduttua pinkki kitara nähtiin mm. lipputangossa Maamme-laulun raikaessa sekä turhankin vikkeläliikkeisen kitaristin kainalossa sokkelomaisilla käytävillä..

Ja sitten se hemmetin taksikeskus, joka neuvoi meitä odottelemaan kyytiä siinä pihalla. Että ihan kohta laitetaan. Hengailimme sitten pakkasessa lähes puoli tuntia, kunnes samainen keskus kehotti meitä kävelemään tolpalle. Voi elämän kevät! Oliko se suositus niin vaikea antaa ensimmäisen puhelun aikana? Suosituksia näihin kyyteihin ei Cheerioilta heru.

Siitä sitten nukkumaan, aamulla Lordin Rocktaurantin kautta lentokentälle ja kotia kohti..

Livekuvia poikien sivuilla AD:n linssin läpi nähtynä. MMS-kuvaraporttia täällä ja täällä. Sekä oikeastaan aivan samat läpät AD:n omassa blogissa! Ei voinut sitten suoraan vaan linkittää...

Suositukset, arvosanat 1-5:
Tivoli: keikkapaikkana 4½
henkilökunta 5
Comico 1
Hostelli Rudolf 3½
Xiang Long -ravintola 4
Santa Claus -hotellin aamiainen 5 & erityismaininta *
Lordin Rocktaurant: turistikohteena 3½ (AW:n basso!)
Lordin Burgeri 3
Taksit 0 >:|

Hahmoja: Teini-mk, stalkkeri.
Ilmiöitä: kitara lipputangossa.
Sitaatteja: "Hei beibit..." "Mä oon pahoillani neidit, mut mulla ei oo nyt muuta tarjottavaa.."
"Voi kun se oli sen kojun niin nätiksi laittanut!"
"Eikö tää nyt ole jo kerran maksettu" (Oho, moi -narikkamies) (muiden mielestä siis, ei AD:n) (AD on siveellinen parisuhdeihminen)
Etkot / jatkot: ei / kyllä.

Edustus:

Lupaavasti käyntiin lähtenyt keikkakausi jatkui paluulla Savon sydämeen. Tuskin olimme karistaneet Juvan pölyt kannoiltamme, kun jo suuntasimme naapuriin Savonlinnaan. Muistorikasta Hotelli Juvaa ohittaessamme houkutus nauttia uudestaan paikan tunnelmallisesta ja aromikkaasta ilmapiiristä oli suuri, mutta määränpäässä odottava keikka vei kuitenkin voiton. Lähestyessämme Savonlinnaa AD toteutti Cheerioiden toimintaperiaatteisiin kuuluvaa työnkiertoa hoitamalla TM:n tehtäviä ja kertomalla kaupungista faktoja – persoonallisilla anekdooteilla höystettynä.

Perillä majoituimme arvollemme sopivasti Savonlinnan Seurahuoneelle, taktisesti keikkapaikan välittömään läheisyyteen. Morphmobiilille varatun autopaikan sijainti ei selvinnyt täysin ongelmitta, mutta kiitos TM:n ja AD:n mainion navigointiopastuksen sekin löytyi lopulta. Pian hotelliin saapumisemme jälkeen kuulimme huhuja, että samassa rakennuksessa majasi myös jokin aloitteleva poppikokoonpano. Pelko siitä että riehuvat rokkarit häiritsisivät Cheerioiden kultaakin kalliimpia kauneusunia kasvoi havaitessamme näiden osuneen ei vain samaan kerrokseen vaan peräti samalle käytävälle, mutta huoli osoittautui myöhemmin onneksi aiheettomaksi.  

Matkalla nautittujen runsaiden eväiden ansiosta skippasimme iltaruokailun ja keskityimme sen sijaan nestetasapainosta huolehtimiseen. Showtimen lähestyessä siirryimme alakertaan pikkuhiljaa täyttyvään baariin, hotellin asukkaina vältimme mukavasti kaiken ikävän sisäänpääsyn liittyvän byrokratian kuten liput ja jonot. Keikan odotuksen riehakas tunnelma tarttui myös allekirjoittaneeseen, jonka vakaa päätös nauttia pelkästä keikasta virvokkeiden sijaan horjui aavituksen verran… Aikaa H-hetkeen oli vielä jokseenkin runsaasti, mutta tavallisesta diskohumpasta poikkeava musiikkitarjonta tarjosi erinomaisen mahdollisuuden spontaaniin rokkikoulun oppituntiin, joka varsinkin juniorillemme on aina silloin tällöin tarpeen.  

Eturivin paikat olivat kuumaa kamaa jo reilusti ennen keikkaa ja Cheerioiden kaavailema 3. rivikin alkoi pikkuhiljaa täyttyä uhkaavasti. Lopulta jouduimme raivaamaan tiemme hienotunteisesti ja varovaisesti koko tanssilattian täyttävän ihmismassan läpi ja pääsimme kuin pääsimmekin kolmannen rivin tuntumaan. Saavutettu etu osoittautui kuitenkin lähes mahdottomaksi pitää, yleisön joukossa oli havaittavissa törkeydeltään ennennäkemätöntä känniheilumista sekä suoranaista tuuppimista ja jyräämistä. AD oli vähällä joutua jälleen Security Managerin hommiin eturivissä puhjenneen tappelunnujakan takia, mutta onneksi Mefiston oma turvallisuushenkilökunta oli valppaana. Juuri kun pinna alkoi olla äärimmilleen venytetty ja harkitsimme vakavasti jopa vetäytymistä taemmas ennen kuin keikka oli edes alkanut, intro pärähti soimaan ja musiikkomme saapuivat lavalle. Ja kas kummaa - yleisö alkoi kuin taikaiskusta käyttäytyä ihmisiksi! Kiitämme tästä musiikin ihmeellistä voimaa sekä meidän poikien vastustamatonta karismaa, joka näköjään mykistää pahimmankin känniääliön. Keikka oli jälleen kerran mitä parhainta menoa, jopa se "jokin", joka tuntui vielä kiertueen alkaessa olevan ehkä hieman hakusessa oli todellakin löydetty.

Jälkisammuttelut jatkuivat juottolan viihtyisässä ilmapiirissä ja lievän hysterian merkeissä, osalla seurueesta oli havaittavissa myös vaikeuksia tasapainoilla korkeilla baarijakkaroilla. Nautittuamme tarpeeksi kauan tupakansavusta ja sangen tuttavallisten paikallisten seurasta vetäydyimme huoneeseen perinteiseen keikanpurkupalaveriin. Ennen nukkumaanmenoa uhmasimme vielä arktista kylmyyttä ja nappasimme läheiseltä nakkikioskilta yöpalaksi legendaariset lörtsyt eli tuttavallisemmin woudarit.

Etkot/Jatkot: kyllä/kyllä

Kilometrit: 334 autolla

Hahmot: pensseliviikset, ranskalainen kirjailija, parkettien partaveitset

Sanottua: "Kiva ku nää matkaoppaat nykyään lisää tämmösen henkilökohtasen aspektin näihin juttuihin..." "Voinks mä laittaa paidan jossa on naapurinsedän kuva?"

Ilmiöitä: rukkaset, valssikäännös

Suosittelemme: Woudari

Edustus:

Cheeriothan eivät tunnetusti tyydy vähään, eivätkä myöskään ainoastaan yhteen keikkaan viikonlopussa. Siispä tila-autollinen edellisillan jatkotoimenpiteistä enemmän tai vähemmän väsyneitä Cheerioita starttasi Sokos Hotel Lappeen pihasta kohti Juvaa jo hyvissä ajoin ennen bailupaketin sallimaa late check-outia. LM vietti tällä kertaa ansaittua vapaapäivää ja PM otti paikan Zafiran puikoissa ja kuljetti porukan turvallisesti parin tunnin matkan päähän Juvalle. Mikkelissä pysähdyimme välipalalle jo viime kesän (Mikkelin) keikan jälkeen tutuksi tulleeseen Kenkäveroon. Kenkäveron parkkipaikka toimi myös estradina AD:n notkeralle syöksylle ulos autosta, jota todisti matkaseurueemme lisäksi turistibussillinen marttahenkisiä käsityönystäviä. Säikähdyksestä selvittyämme suurin harmi oli se, ettemme saanut tuota cheeriomaisen tyylikästä ulostuloa tallennettua mihinkään. Ainoat merkit tästä yllättävästä välikohtauksesta olivat epämääräiset ääriviivat menopelimme vieressä Kenkäveron lumisella parkkipaikalla... And a Cheerio falls over!

Matkalla Juvalle TM kertoi tuttuun tapaan muille matkalaisille tärkeitä faktoja Juvan historiasta ja nykypäivästä. Tällä kertaa hän oli paneutunut selvittämään keikkapaikan perimmäistä luonnetta ja mikäs muu siitä kertoisi tyhjentävämmin kuin paikkakunnan SLOGAN. Juvan ainutlaatuisuudesta kertoo paljon se, että kaupunginisät ja -äidit ovat kehittäneet peräti kaksi iskulausetta kuvaamaan kuntaa ja houkuttelemaan sinne niin matkailijoita kuin uusia asukkaita. "Juva, aitoa osaamista!" "Se mitä Juvalta ei löydy, sitä ei tarvita!" No niin, juu, jatketaan... Nättiähän Juvalla oli, paljon lunta ja ABC:n aurajuustohärkää 12,90 € S-Etukortilla.

Majoituimme Hotelli Juvassa ja koska keikkaan oli vielä monen monituista tuntia, päätimme ottaa päiväunet ja kerätä voimia illan keikkaa varten. Vatsa alkoi taas kurnia sound checkin aikoihin ja suuntasimme läheiselle ABC:lle nauttimaan paikallisia herkkuja ja aistimaan sitä aitoa osaamista. Kuinkas ollakaan, tätä miettiessämme bongasimme ABC:ltä Idols-kisaaja Ruslanasin! Joku taisi tunnistaa tukasta. Julkkisbongauksen jälkeen kävimme vielä ostamassa sielunravintoa Biolaniin ja naposteltavaa hotellihuoneeseen.

Juvahan sijaitsee strategisesti suht lähellä sekä Mikkeliä että Savonlinnaa ja illalla keikalle saapui paikallisen nuorison lisäksi myös ulkopaikkakuntalaisia. Liput myytiin loppuun ja keikka saattoi alkaa. Samalla setillä edettiin kuin Lappeenrannassakin, tosin volyymia oli huomattavasti enemmän ja korvatulpilla oli ainakin edessä käyttöä. Tulpat tai ei, musiikki kuulosti taas niin hyvältä, kyllä ne vaan osaa! Encoren lähestyessä loppuaan suuntasimme kuitenkin hotellihuoneeseen pakoon savua, ihmispaljoutta ja niitä iänikuisia känniurpoja. Huoneessa toistui tuttu kuvio: viintä, jutustelua, naureskelua, virkkausta (AD), neulomista (WC) ja lievää hysteriaa. Hotelli Juvan huoneessa 205 järjestettiin myös juhlallinen palkintojenjakoseremonia ja  LM luovutti kiertävän rumpukalvon 75 keikkaa kolunneelle TM:lle. Liikuttavan kiitospuheen jälkeen juhlat jatkuivat ja AD:n ansioista saimme myös nauttia VIP-tarjoilusta leipineen ja viinirypäleineen. Ruokailun ohessa PM luki meille parhaita paloja sivistyssanakirjasta vuodelta 1945 ja tämän ansiosta osaamme nykyään selittää paljon paremmin esim. mitä on jatsi ja mikä se musikantti oikein on miehiään. "Musikantti: Soittoniekka, jonka esitys ei ole taiteellisuuden tasolla". Tähän toteamukseen onkin hyvä päättää tämänkertainen raportti. Kohta mennään taas!

Etkot/Jatkot: kyllä/kyllä

Kilometrit: LPR-Juva 151, Juva-Helsinki 275.

Hahmot: Ruslanas

Sanottua: "Oho! Moooi..." (taas), "Missä Cheerio luuraa?" "Huone 205, saavu sinne siis!" "Aitoa osaamista!"

Ilmiöitä: Kunniakuja, Retro-Jallu

Edustus:     

-TM-

Vuoden 2007 keikkakausi avattiin iloisissa merkeissä Lappeenrannassa, jonne Cheerioiden vanavedessä matkasivat myös ikioma Tuitumme (a.k.a. WC, Wool Coordinator) ja yhteistyökumppani Kati (a.k.a. Jewelry Associate). Tällä kertaa uskollinen Morphmobiili jäi vielä viettämään keikkataukoa ja pakkasimme koko akkalauman tilaihmeeseen nimeltä Opel Zafira. Lähes kahden kuukauden keikkavaje oli tehnyt tehtävänsä: Cheeriot puhkuivat intoa, innostunut puheensorina täytti auton ja naurunremakat tavoittivat jopa täyteenahdetussa tavaratila-takapenkkiyhdistelmässä kököttäneet Juniorin ja TM:n. Matka päämäärään sujui siis lepposissa tunnelmissa ja musiikin lisäksi puhuimme paljon myös kodinhoitoon liittyvistä asioista kuten pyykkäyksestä, joka tällä kertaa sai hiukan uuden merkityksen. Noh, se siitä. Sanottakoon vaan, että Cheerioiden juttuja kuunnellessa saattavat rock-musiikotkin punastua.

TM oli viettänyt koko tammikuun tutustuen Etelä-Amerikan matkailutarjontaan ja tästä syystä LM:lle siunaantui omien tehtäviensä lisäksi myös muutama travelmanagerointinakki. Reippaalla logistiikkaekspertillä ei kuitenkaan mennyt sormi suuhun näinkään vastuullisen tehtävän edessä. Hän oli hoitanut Lappeenrannan majoitusasiat viimeisen päälle hyvin ja Cheerioille oli varattu legendaarinen bailupaketti Sokos Hotel Lappeesta. Mikä olisikaan ollut parempi tapa aloittaa uusi pelikausi kuin nauttia huonehintaan kuuluva pullollinen shamppanjaa parhaassa mahdollisessa seurassa! (ja...meillä oli kolme huonetta!) Viralliset kaudenavayskilistelyt suoritettiin illallispöydässä ennen keikkaa sound checkin ollessa käynnissä Doriksessa.

Vuoden ensimmäistä keikkaa oli odotettu innolla ja vähintään yhtä paljon iloitsimme jälleennäkemisestä sivupersoonien kanssa. Rosvosektorin kokoonpanon pieneneminen toki suretti, mutta elämä, ja nappikauppa jatkuvat.

Keikan alkaessa Doris oli täyttynyt ääriään myöten ja ainakin muutama Cheerio väitti muistavansa paikan edelliskesän Lappeenranta Festivalsin jatkoilta. Laumamme hajaantui eri puolille yleisöä turvallisuus- ja äänentoistoteknisistä syistä. Miksausta testailtiin niin lavan edessä vasemmalla, kuudennessa rivissä keskellä kuin loppukeikasta saniteettitiloissa yökerhon perällä. Soundit olivat kohdallaan ja visuaalinen puolikaan ei pettänyt odotuksia. Markon tukka oli HYVÄ ja piste. Fire hienoine introineen toimi loistavasti aloitusbiisinä ja jonkin aikaa soittolistalta pois ollut Everything Fades kuulosti todella hyvältä ja...nostalgiselta! Yleisö oli hyvin mukana, ikävä kyllä myös ne kolmen promillen kerholaiset ja mystisesti aina TM:n eteen löytävät yltiörakastuneet parit, joiden ympäriltä muu maailma katoaa ja Don't Mess With Mekin on hidas... Yleisöpoliisi taas äänessä! (Itse kun emme ikinä riehaannu ja häiritse muuta yleisöä!)

Bailupaketin henkeen kuuluen juhlat jatkuivat myös keikan jälkeen ja Cheeriot siirtyivät aika nopeasti yläkerran hotellihuoneeseen jatkotoimenpiteitä varten. Maistellessamme uutta lemppariviiniämme Tandarraa evaluoimme tuttuun tapaan keikkatapahtumat ja jatkoimme kodinhoitoon liittyvien kysymysten äärellä. Aamuyön tunteina siirsimme jo kuitenkin ajatukset seuraavaan päivään ja päätimme yhteistuumin nukkua hetken ennen lähtöä kohti lauantain keikkapaikkaa, Juvaa!

Etkot/Jatkot: kyllä/kyllä

Kilometrit: 230 autolla

Hahmot: teh Pants, bolivialainen bändi, rukkaset, Björn Borg-mies, hattaraparta, TM:n uusi sivupersoona Sanjay, "Katri"

Suosittelut: Sokos Hotel Lappeen ravintola Casanova (Mustan Pekan pihvi!)

Sanottua: Oho! Moooi.... (aika useaan otteeseen), "Hybridisointu! Kato tos!"

Ilmiöitä: Cheerioiden oma United Colors of Benetton-mainos

Edustus:     

-TM-

Tuskaisen pitkä keikkatauko nimittäin! Tänään jatkuu show ja pelikausi lähtee käyntiin meille jo niin tutuksi tulleessa Lappeenrannassa. Lappeenrantahan on vallan mukava...ööö...kesäkaupunki. Matkaan lähdemme parin uskollisen yhteistyökumppanimme kanssa ja tällä kertaa PERHEAUTOLLA. Odotettavissa hiljaista puheensorinaa ja hillittyjä keskusteleja päivän politiikasta.

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille ja näkemisiin helmikuun monilla keikoilla!

-Cheeriot-

Ja niin sitä selvittiin hengissä puolentoista viikon ulkomaanpyrähdyksistä. Paljon on nähty teitä, raiteita, merta ja maisemia, unta on saatu vähän, viinintilkkaa hiukkasen. Kaikki viisi keikkaa olivat uskomattoman hianoja - piti välillä pysähtyä miettimään, että missä vaiheessa tämä touhu muuttui näin isoksi, missä vaiheessa noista pojista kehkeentyi noin upeita esiintyjiä. Ai notta.

Pitäisi varmaan määrätä jokaiselle Cheeriolle oma osuutensa, josta kirjoittaa. Kukin saisi halutessaan kieltäytyä siitä illasta, josta ei juuri mitään muista..

Kuveja keikoista löytyy täältä, lisää tulossa kunhan keritään!

PS: Uusia nimityksiäkin on tehty. AD:n lisänimeksi on siunaantunut WI (Wildlife Inspector, kertoo paikallisesta eläimistöstä pieniä knoppeja sekä tarkkailee alueen linnustot suurella innolla) sekä lisäksi SM (Security Manager, puuttuu tilanteeseen kuin tilanteeseen itseään kohdistuvaa väkivaltaa pelkäämättä).

Joukossamme lähes alusta lähtien matkaillut ja pyöriskellyt Tuitu on saanut viimein Cheerio-arvonimen. Tästä päivästä lähtien tsiksi tunnetaan nimellä WC, Wool Coordinator. Myös nk. Cheerio-perhesuhteisiin liittyen lempinimeksi soveltuu Godmother.