Lupaavasti käyntiin lähtenyt keikkakausi jatkui paluulla Savon sydämeen. Tuskin olimme karistaneet Juvan pölyt kannoiltamme, kun jo suuntasimme naapuriin Savonlinnaan. Muistorikasta Hotelli Juvaa ohittaessamme houkutus nauttia uudestaan paikan tunnelmallisesta ja aromikkaasta ilmapiiristä oli suuri, mutta määränpäässä odottava keikka vei kuitenkin voiton. Lähestyessämme Savonlinnaa AD toteutti Cheerioiden toimintaperiaatteisiin kuuluvaa työnkiertoa hoitamalla TM:n tehtäviä ja kertomalla kaupungista faktoja – persoonallisilla anekdooteilla höystettynä.

Perillä majoituimme arvollemme sopivasti Savonlinnan Seurahuoneelle, taktisesti keikkapaikan välittömään läheisyyteen. Morphmobiilille varatun autopaikan sijainti ei selvinnyt täysin ongelmitta, mutta kiitos TM:n ja AD:n mainion navigointiopastuksen sekin löytyi lopulta. Pian hotelliin saapumisemme jälkeen kuulimme huhuja, että samassa rakennuksessa majasi myös jokin aloitteleva poppikokoonpano. Pelko siitä että riehuvat rokkarit häiritsisivät Cheerioiden kultaakin kalliimpia kauneusunia kasvoi havaitessamme näiden osuneen ei vain samaan kerrokseen vaan peräti samalle käytävälle, mutta huoli osoittautui myöhemmin onneksi aiheettomaksi.  

Matkalla nautittujen runsaiden eväiden ansiosta skippasimme iltaruokailun ja keskityimme sen sijaan nestetasapainosta huolehtimiseen. Showtimen lähestyessä siirryimme alakertaan pikkuhiljaa täyttyvään baariin, hotellin asukkaina vältimme mukavasti kaiken ikävän sisäänpääsyn liittyvän byrokratian kuten liput ja jonot. Keikan odotuksen riehakas tunnelma tarttui myös allekirjoittaneeseen, jonka vakaa päätös nauttia pelkästä keikasta virvokkeiden sijaan horjui aavituksen verran… Aikaa H-hetkeen oli vielä jokseenkin runsaasti, mutta tavallisesta diskohumpasta poikkeava musiikkitarjonta tarjosi erinomaisen mahdollisuuden spontaaniin rokkikoulun oppituntiin, joka varsinkin juniorillemme on aina silloin tällöin tarpeen.  

Eturivin paikat olivat kuumaa kamaa jo reilusti ennen keikkaa ja Cheerioiden kaavailema 3. rivikin alkoi pikkuhiljaa täyttyä uhkaavasti. Lopulta jouduimme raivaamaan tiemme hienotunteisesti ja varovaisesti koko tanssilattian täyttävän ihmismassan läpi ja pääsimme kuin pääsimmekin kolmannen rivin tuntumaan. Saavutettu etu osoittautui kuitenkin lähes mahdottomaksi pitää, yleisön joukossa oli havaittavissa törkeydeltään ennennäkemätöntä känniheilumista sekä suoranaista tuuppimista ja jyräämistä. AD oli vähällä joutua jälleen Security Managerin hommiin eturivissä puhjenneen tappelunnujakan takia, mutta onneksi Mefiston oma turvallisuushenkilökunta oli valppaana. Juuri kun pinna alkoi olla äärimmilleen venytetty ja harkitsimme vakavasti jopa vetäytymistä taemmas ennen kuin keikka oli edes alkanut, intro pärähti soimaan ja musiikkomme saapuivat lavalle. Ja kas kummaa - yleisö alkoi kuin taikaiskusta käyttäytyä ihmisiksi! Kiitämme tästä musiikin ihmeellistä voimaa sekä meidän poikien vastustamatonta karismaa, joka näköjään mykistää pahimmankin känniääliön. Keikka oli jälleen kerran mitä parhainta menoa, jopa se "jokin", joka tuntui vielä kiertueen alkaessa olevan ehkä hieman hakusessa oli todellakin löydetty.

Jälkisammuttelut jatkuivat juottolan viihtyisässä ilmapiirissä ja lievän hysterian merkeissä, osalla seurueesta oli havaittavissa myös vaikeuksia tasapainoilla korkeilla baarijakkaroilla. Nautittuamme tarpeeksi kauan tupakansavusta ja sangen tuttavallisten paikallisten seurasta vetäydyimme huoneeseen perinteiseen keikanpurkupalaveriin. Ennen nukkumaanmenoa uhmasimme vielä arktista kylmyyttä ja nappasimme läheiseltä nakkikioskilta yöpalaksi legendaariset lörtsyt eli tuttavallisemmin woudarit.

Etkot/Jatkot: kyllä/kyllä

Kilometrit: 334 autolla

Hahmot: pensseliviikset, ranskalainen kirjailija, parkettien partaveitset

Sanottua: "Kiva ku nää matkaoppaat nykyään lisää tämmösen henkilökohtasen aspektin näihin juttuihin..." "Voinks mä laittaa paidan jossa on naapurinsedän kuva?"

Ilmiöitä: rukkaset, valssikäännös

Suosittelemme: Woudari

Edustus: