Ilmassa oli taas täpinää ja sutinaa, sillä edellisestä keikasta kulunut aika oli mitattavissa viikoissa - ei päivissä tai tunneissa. Cheeriot kärvistelivät viikon kukin omissa puuhissaan, kunnes koitti se perjantai. Hyvällä ajoituksella - kaikki prosessit hallussa - saavuimme päämajalle ja sieltä matka alkoi lähes välittömästi. Porvooseen oli vain kertakaikkiaan liian lyhyt matka, harkitsimme jo koukkaamista Pietarin tms. kautta, mutta päätimme kuitenkin suihkaista suoraan pääkallopaikalle. Matkalla nautittiin yhdet.

Heti Porvooseen päästyämme näkyi tuttu Biolan-bussi horisontissa. TM kävi heittämässä tuliaiset pojille ja kävimme toteamassa, että illan keikka on myyty loppuun (tässä vaiheessa Virallinen Reklamaatio ja negatiivista palautetta keikkapaikalle, jossa etukäteistiedottaminen hoidettiin Erittäin Huonosti). Samalla pelmahti paikalle pari tuttua naamaa. Sisäänpääsy saatiin kuitenkin varmistettua ja siirryimme korttelin päähän ns. asemiin, jossa paikallinen yhteistyökumppani jo odottelikin meitä. Paikan nimi taisi olla Seireeni, tosin nimi ei ollut enne, sillä tämä baari ei ollut vetänyt väkeä puoleensa seireenin lailla. No, olihan siellä pari muutakin asiakasta. Sohvanvaltaajina otimme paikat mukavasta nurkkauksesta ja ihmettelimme baarin musiikittomuutta. Se paljon puhuttu DJ jäi kuulematta. Lisää tuttuja ilmestyi paikalle ja ilta eteni rattoisasti. Nälkäinen ja sokerinhimoinen kolmikko kävi kulman takana videovuokrausliikkeessä hamstraamassa salmiakkia ja samalla tehtiin uusin rytmimunainvestointi liikkeen automaatista. Näin suurta munaa ei oltukaan ennen nähty. Sen mukana kylkiäisenä tuli vihreätä limaa, jonka lahjoitimme myöhemmin rosvosektorille.

Kesken iloisen illanvieton LM sai erityistehtävän, joten hän joutui poistumaan keskuudestamme hetkeksi, palasi onneksi keikan alkuun mennessä. Kellon lähetessä yhtätoista päätimme siirtyä illan keikkapaikalle Paalaamoon. Siellä olikin kuumat tunnelmat jo valmiiksi ja jäähyilimme paitakojun luona eteisessä, jossa ilma oli hitusen helpompaa hengittää. Viihdykkeeksi riitti rosvosektorin temppuilu liman kanssa. Pian tuli kuitenkin aika musiikin, ja cheeriotkin joutuivat hajaantumaan, sillä väentungos matalassa majassa oli valtaisa. Alkutahtien aikaan kävimme vielä tsekkaamassa vessamiksauksen, jonotus oli tuskallisen hidasta kunnes topakka vessapoliisimme pisti vauhtia siihen.

Itse keikkaa tuli sitten seurattua melkoisen sivusta, mutta Markosta kyllä näkyi vilahdus keikan aikana, joten todistettavasti esiintyminen oli aito eikä playback :) Hermostuneena tungokseen ja promillepitoisten porvoolaisten epämiellyttävään käytökseen hengasimme osan keikasta käytävässä lavan takana. Siellä tuli laulettua mm. Don't mess with me koko enkelkuoron voimin (pahoittelumme paikalle osuneille). Illan soittolistaan sisältyi ilahduttavasti myös Roses, jonka aikana oli pakko rynnätä jamittelemaan ihan salin puolelle. Loppuhuipentumana kuultiin Late Goodbye, johon olikin hyvä päättää tämä sinänsä mukava keikka, joka sattui nyt vaan olemaan ala-arvoisessa keikkapaikassa.

Keikan jälkeen vanhat ja väsyneet lähtivät ensimmäisellä kuljetuksella (Esson kautta) kohti pääkaupunkiseutua nuorten ja notkeroiden jäädessä vielä jumppaamaan. Huhujen mukaan loppuiltaan sisältyi ainakin cinttupolkuja ja jatkot snägärillä.

Etkot/jatkot: kyllä/kyllä

Kilometrit: muilla 100 km autolla, LM:llä 200 km

Reklamaatio: Epämukava ja liian täyteen myyty keikkapaikka

Suosittelut: Esson Megalihis - parempi kuin luulitkaan, itkettävällä sinapilla maustettu  lihis kirkolle johtavan kadun kupeessa.

Sanottua: "Pieni hätä 30 sekkaa, iso hätä 50 sekkaa", "Ja sit siin pilves on niinku numero ysi..."

Ilmiöitä: Jättimäinen rytmimuna, ketkuttelu, vihreä lima, cinttupolku, vasempaan aivolohkoon tunkeutuva sinappi

Hahmoja: Hattara

Edustus:    

-PM-