Dodiiii! Ensimmäinen virallinen keikkaviikonloppu koittaa (erikoistapahtumia NRJ & Nokia Trendslab ei lasketa niissä olleesta vankasta edustuksesta huolimatta!) ja LM kohta äänitorvea maantiellä soittaa! Suuntana Juvaskylä, eli Juva ja Jyväskylä, mut toisessa järjestyksessä. Noiden maanmainioiden kulttuurikohteiden jälkeen matka jatkuu AD:n ja TM:n osalta kohti ameriikan manteretta ja Los Angelesia (tämmöistä siellä), kun taas loppusakki jää vahtimaan kotikontuja ja lähiympäristöä. Ehkä vähän laajempaakin piiriä? Kuten napapiiriä? Hyuk hyuk hyuk huumorniekka.

Tänä vuonna ikävä kyllä Venäjä & Saksa taitavat jäädä edustuksetta. We suck. Uusi pelikausi on kuitenkin iloinen asia, jääköönkin sitten parit kekkerit väliin!

PS: Meiltä saa muuten sitten täst eteenpäin ostaa bändimerchandisea, paitaa, nappia sun muuta. Rakastettu Rosvosektori on käynyt vähiin (niisk) ja olemme lupautuneet paikkaamaan vajetta.

Vaik ei me kyllä olla yhtä ihania..

Ihan oikeasti me ollaan vielä olemassa.

Nyt, perkele, joku roti tähän päivittelyyn. Viime vuoden keikat syksyyn asti on käytävä pikaisesti läpi ja keikkalistat päivitettävä!

Maaliskuun lopulla tuskallisen pitkän kolmen viikon keikkatauon jälkeen Poets of the Fall lähti Sunrise Avenuen lämppärinä valloittamaan Saksanmaata neljän päivän kiertueella, joka vei bändit entisen Itä-Saksan sydämestä pääkaupungin humuun ja lopulta läntisen Saksan kautta Hampurin ytimeen Reeperbahnin sykkeeseen. Cheeriot luonnollisesti seurasivat perässä.

23.3. Südbahnhof, Chemnitz

Matka kohti Chemnitziä, tuota Saksan Kaarinaa, alkoi perjantaiaamuna Helsinki-Vantaan lentokentältä. Aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta matkajännitystä tihkuvassa seurueessa ei ollut havaittavissa väsymyksen merkkejä, Cheeriothan ovat tunnettuja sopeutuvaisuudestaan tilanteeseen kuin tilanteeseen ja pystyvät ankaran harjoitusohjelman ansiosta selviämään lyhyillä yöunilla vaikka useammankin päivän.

Lento Berliiniin sujui innokkaan odotuksen vallassa, Juniorin kaipaamaa puuhapakettia tosin ei valitettavasti ollut mukaan muistunut. Kanssamatkustajien iloksi Cheerioiden lentokonekäyttäytyminen on onneksi aina yhtä hillittyä ja hiljaista... Välittömästi Berliiniin saapumisen jälkeen suuntana oli rautatieasema, tarvittavat leimat junapasseihinkin saatiin pienestä alkuhämmennyksestä huolimatta. Saksalaiseen ruokakulttuuriin tutustuaksemme valitsimme lounaspaikaksi tietenkin paikallisherkkuja tarjoavan Burger Kingin.

Alkuosa junamatkasta sujui mukavasti ennakkoon varatuilla paikoilla, noppapelin siivittämänä. Leipzigin rautatieasemalla sen sijaan jouduimme vaihtamaan paikallisjunaan, toisin sanoen Saksan versioon M-junasta. Ei paikkoja, eikä sen puoleen tilaa seisoskella edes vaunun eteisessä. Keikkuva ja rytisevä matkanteko aiheutti myös lievää matkapahoinvointia. Maisemat koko matkan ajan olivat enemmän tai vähemmän masentavia, ikkunan ohi vilahtavat asemat näyttivät Saksan historian synkemmän puolen muistomerkeiltä.

Lentokone-bussi-juna-juna -kavalkaadin jälkeen saavuimme vihdoin Chemnitziin - kaatosateeseen. Kävelymatka hotellille uuvutti vähätkin jäljelläolevat voimat ja ainoastaan ajatus lähestyvästä keikasta sai lyömään uuden vaihteen päälle. Lyhyt ehostushetki muunsi matkan ja sateen ryvettämät Cheeriot keikkakuntoisiksi ja edustuskelpoisiksi kuin ihmeen kaupalla, asiaa auttoivat myös äärettömän hienot, tyylikkäistä tyylikkäimmät ja kadehditut kiertuepaidat. Keikkapaikalle päräytimme reteästi tilataksilla ja tunnelma päästessämme Südbahnhofille oli siis aiheellisesti korkea. Pienen järkytyksen aiheutti jo ennen kahdeksaa keikkapaikan edessä oleva valtaisa jono! Meininki poikkesi Suomen "mennään-keikalle-vasta-kun-lämppäri-on-lopettanut" -asenteesta, mikä tietenkin lämmitti mieltämme tämänkertaisen lämppärin puolesta, mutta aiheutti lievää ahdistusta sisäänpääsystä.

Vetäydyimme samassa rakennuksessa sijaitsevaan pubiin arvioimaan tilannetta ja nauttimaan (?) kylmää punaviintä ja lämmintä kokista. Odotellessamme otimme yhteyden Rosvosektoriin, joka paikalle saavuttuaan putsasi pöydän tehokkaasti niin napeista, tarroista kuin rahoistakin - nimensä mukaisesti. Vain hetkiä ennen arvioitua soittoaikaa pääsimme kuin pääsimmekin ongelmitta sisään, tosin eturivi, samoin kuin perinteinen neljäs rivi, olivat siinä vaiheessa jo auttamattomasti mennyttä. Takarivin paikat eivät tosin jaksaneet kauaa harmittaa keikan lähtiessä käyntiin. Poikien saama vastaanotto lämmitti Cheerioiden sydäntä varmaan enemmän kuin itse artisteja, kanaemon ylpeydellä seurasimme miten saksalaisyleisö oli polvillaan meijän poikien edessä!

Keikan jälkeen siirryimme baarin puolelle nauttimaan hyvinansaittuja virvokkeita sekä jakamaan musiikkitietoutta kaikille ympärilläoleville flyereiden muodossa. Vähintäänkin hilpeän tunnelman vallitessa kävimme katsastamassa myös rosvosektorin sekä tervehtimässä kilpailevaa paitamyyjää. Sunrise Avenuen keikan alkaessa muut Cheeriot jättäytyivät taaemmaksi hoitamaan suhdetoimintaa saksalaisfanien kanssa PM:n ja LM:n siirtyessä takaisin lavan läheisyyteen seuraamaan varsinaisen pääesiintyjän keikkaa. Varsinkin LM:n reaktioita keikan aikana on jälkeenpäin kuvattu muun muassa termillä "Hangon keksi". Allekirjoittanut kiistää kaikki väitteet pahimmanlaisena panetteluna.

Yleisön alkaessa vetäytyä Chemnitzin sateiseen yöhön keikan loputtua Cheerioitakin yritettiin ahdistaa ulos keltaisen nauhan ja ilkeänkokoisten turvamiesten voimin, mutta sinnikäs sissimeininki takasi muutaman ylimääräisen hengailuhetken keikkapaikan turvissa. Kohtasimme myös muutaman Arschkrokodilien edustajan, nuo legendaariset Sunkkareiden Cheeriot, ja tunne oli hämmentävä: kuin peiliin katsoisi! Välittömästi löytynyttä yhteyttä lisättiin in promptu -kielitunnilla, ja rosvosvectory taipui saksalaiskollegoilta hetken harjoittelun jälkeen paremmin kuin hyvin.

Iloinen tunnelma ja joidenki kohdalla myös ehkä lievä nousuhumala aiheuttivat sen että hotellin hulppeat sängyt eivät aivan vielä lähetelleet kutsuja väsyneille Cheerioille, niinpä keikan jälkisammutusta siirryttiin turvamiesten ponnekkaiden kehotusten saattelemana hoitamaan keikkabussin välittömään läheisyyteen. Rakas ja kotoisa Biolan oli pakottavista logistisista syistä jouduttu jättämään kotiin, mutta korvikkeena oli sitäkin hienompi (joskaan ei yhtä tunnelmallinen) vieraan maan ihme-ajokki. Hetken hengailun ja hetken laulujen sekä puolin ja toisin huudeltujen hävyyttömyyksien Cheerioiden ja Arsckrokojen välillä kylmä ilma ja tihkusade viimein ajoivat sinnikkäimmätkin juhlijat kohti hotellia. Matkaan mahtui sentään vielä vähän lisää seikkailuja, taksinmetsästyksestä paikalliseen keli-ilmiöön mudan muodossa... Hotellilla väsähtäneet PM ja LM menivät tylsinä nukkumaan lopun seurueen vielä jatkaessa iloista tunnelmaa pienimuotoisten peruukkibileiden muodossa. Viimeinenkin kukkuja joutui kuitenkin luovuttamaan ennen pitkää ja keräämään voimia uuden päivän ja keikan koitoksiin.

Ilmiöitä: Hetken laulu, mutakengät

Sanottua: "Kukas tohon sit pistetään...?" "-Onks teil vitosia? -Käyks kympit?!" "CHEERIO" "I love you tumoorrrou!"

Etkot/jatkot: ei/kyllä

Edustus:     

No niin. AD teki sen taas. Touhusi hiki päässä kotona, suihkussa, heitteli tavaroita laukkuun, stressasi ja huomasi: MÄ MYÖHÄSTYN. Mä en taaskaan ehdi, ne odottavat taas vain minua!

Kelataanpa nauhaa taaksepäin. Jokin aika sitten AD istui bussipysäkillä valmiina illan keikkakoitokseen (joku muu kuin meijän pojat eli nk. petturuus), ja viestitteli että saatan ehtiä! Tuli vastaus: "Se keikka on huomenna".

Tätä ennen ja tämän jälkeen on AD toistuvasti ollut myöhässä, liian ajoissa, paniikissa ja muuten vaan hukassa. Väärässä leffateatterissa, väärässä junassa, soittamassa Sadulle, että tuu hakee mut himasta!

Tänään. Tänään mä olen vain tunnin etuajassa. Laitan tähän pätkän keskustelua irkistä:

No niin. Nythän tässä on sitten aikaa vaikka pakata kassiin asioita, joita oikeasti tarvitsee.

Levin lasketteluparatiisista/helvetistä selvittyämme matka jatkui samaa reittiä takaisin, mistä oltiin tultukin. Aamulla (osa hieman illan menoista uupuneina) hyppäsimme aamiaisen kautta bussiin ja köröttelimme torkkuen Rovaniemelle.

Perille päästyämme raahasimme matkalaukkumme inhoittavassa pakkasessa hostelli Rudolfiin, jossa vetäisimme välittömästi parin tunnin päiväunet. Unosilta herättyämme päätimme etsiä jotakin syötävää, ja kappas kappas. Jälleen kerran olimme pakotettuja turvautumaan kiinalaiseen mättöön - paikallinen Comico-ravintola kun oli lyönyt pääsymaksua seitsemän (?) euron verran. Siis mitä! Ei kiitos. Oli paikalla mikä tahansa paikallinen stand up -ihme, ei kyllä aterian hinnan vertaa lipuista jakseta maksaa.

Siispä Xian Long sai kunnian ruokkia Cheeriot tuolla tyhjyyttään kumisevan pohjoisen kaupungin ydinkeskustassa. Eikä tarvinnut pettyä! Mätöt olivat hyviä ja annokset runsaita. Jäteämpärinäkin tunnettu pulskea AD sai hieman ekstraa oman annoksensa päälle, kun muilta täyttyivät navanseudut liian rivakasti.

(Skipataan tästä eteenpäin suoraan keikkaan.)

Tivoli! Mikä ihana keikkapaikka. Samassa paketissa Tavastiamaista pro-rokkihenkeä, mukavaa henkilökuntaa, toimiva lava ja parvet, sekä ennen kaikkea hieman tavallisesta räkäisestä, mustasta sisustelusta poikkeavaa pirteää karnivaalihenkeä. Siis aivan täydellinen areena Carnival of Rust -pojillemme.

Tällä kertaa olimme jostain syystä todella ajoissa - edes paitakoju ei vielä ollut pystyssä. Rosvosektorin kanssa sananvaihtoa ja runsaasti vettä. Taisi krapula kiusata AD:tä vieläkin..

Vahtasimme parvelle pääsyä, koska olimme bonganneet sieltä aivan erinomaisen katselupaikan. Sinnikkyys palkittiin! Yläkerta avattiin ja Cheeriot kipusivat kiireenvilkkaa asemiin öbaut tuntia ennen keikkaa. Ja tottahan sitten ne, jotka saapuivat paikalle 5min ennen ensimmäisen biisin kajahdusta ajattelivat, että heillä ON OIKEUS yhtä hyviin paikkoihin. "Kyllä te nyt voitte vähän siirtyä", ilmoitti eräskin siisti aikuisihminen kyynärpäillään eturiviin törmäillessään.

Voi hyvät ihmiset.

Ilmakitarat, siis puhallettavat sellaiset!, esiin ja valmistautumaan. Alkunauhan pärähdettyä soimaan alkoi Cheerioilla hillitön istumajorailu. Baarijakkarat ja esteetön näkymä lavalle! Mikä laiskan, eturivun mylläkässä ahdistuvan ihmisen unelma! Myös hieman kuumeisen & flunssaisen LM:n kunnolle tämä järjestely oli erinomainen.

Keikka.. kuten jälkeenpäin todettiin, yksi tämän kevään parhaista, ellei Teh Paras. Pojilla ihan järjettömän hyvä fiilis ja meininki ja meno. Vaikuttavimpia touhuja pitkään aikaan oli ehdottomasti Markon moosestelu: miekkonen jakoi yleisön kahtia Liftin aikana pelkillä käsiviittomilla ja hyppeli muodostunutta polkua pitkin keskellä ihmismassaa jorailemaan ja laulamaan. IHANA. We've got ourselves a Moses Saaresto!

Ollin kolmekymppisyys astui kuvioihin puolenyön jälkeen, jonka johdosta luovutimme kitaranvinguttajalle LM:n pinkin kitaran, kitaroinnin ammattilaisten erikoislehden sekä jotain makeaa & pehmeää. Tietenkin. Lahjojen kanssa myös poseerattiin kuvaan, mutta kuva on toistaiseksi omissa arkistoissa.

Muitakin kuvia räpsittiin.. tanssii tähtien kanssa -henkistä touhua (myös julkaisukiellossa toistaiseksi) sekä reteetä Jaria tsiksilauman keskellä.

Tivolin sulkeuduttua pinkki kitara nähtiin mm. lipputangossa Maamme-laulun raikaessa sekä turhankin vikkeläliikkeisen kitaristin kainalossa sokkelomaisilla käytävillä..

Ja sitten se hemmetin taksikeskus, joka neuvoi meitä odottelemaan kyytiä siinä pihalla. Että ihan kohta laitetaan. Hengailimme sitten pakkasessa lähes puoli tuntia, kunnes samainen keskus kehotti meitä kävelemään tolpalle. Voi elämän kevät! Oliko se suositus niin vaikea antaa ensimmäisen puhelun aikana? Suosituksia näihin kyyteihin ei Cheerioilta heru.

Siitä sitten nukkumaan, aamulla Lordin Rocktaurantin kautta lentokentälle ja kotia kohti..

Livekuvia poikien sivuilla AD:n linssin läpi nähtynä. MMS-kuvaraporttia täällä ja täällä. Sekä oikeastaan aivan samat läpät AD:n omassa blogissa! Ei voinut sitten suoraan vaan linkittää...

Suositukset, arvosanat 1-5:
Tivoli: keikkapaikkana 4½
henkilökunta 5
Comico 1
Hostelli Rudolf 3½
Xiang Long -ravintola 4
Santa Claus -hotellin aamiainen 5 & erityismaininta *
Lordin Rocktaurant: turistikohteena 3½ (AW:n basso!)
Lordin Burgeri 3
Taksit 0 >:|

Hahmoja: Teini-mk, stalkkeri.
Ilmiöitä: kitara lipputangossa.
Sitaatteja: "Hei beibit..." "Mä oon pahoillani neidit, mut mulla ei oo nyt muuta tarjottavaa.."
"Voi kun se oli sen kojun niin nätiksi laittanut!"
"Eikö tää nyt ole jo kerran maksettu" (Oho, moi -narikkamies) (muiden mielestä siis, ei AD:n) (AD on siveellinen parisuhdeihminen)
Etkot / jatkot: ei / kyllä.

Edustus: