13.7. 2006 Ilona Plaza, Mikkeli

"Onko Mikkeliin mänijöitä? On!!" Juuri ja juuri olivat Cheeriot selvinneet edellispäivän Tulisuudelman kuumasta keikasta, kun matka jo jatkui Järvi-Suomen sydämeen Mikkeliin. Matkaan lähti myös kunnianarvoisa Managerimme Vilma, jonka saimme houkuteltua mukaan kaameesta kapulasta huolimatta. Elohopea nousi päivällä hellelukemiin ja pääsimme liikenteeseen vasta pitkäksi venähtäneen siestan jälkeen. Eri vahvuiset virvokkeet maistuivat niin Morphmobiilin etu- kuin takapenkilläkin ja lisää virvokkeita kävimme hakemassa vakiopysähdyspaikaltamme Pukaron Paronilta. Epäonneksemme päädyimme myös ScanBurgeriin, jonka "liian tiheät hampurilaispihvit" eivät ehkä olleet sitä, mitä lievästä krapulasta kärsivät TM ja AD olivat vailla... No, matka jatkui kaikesta huolimatta kohti Mäntyharjua, jonne rakas Sippolan yhteistyökumppanimme Tuitu oli meidät ystävällisesti kutsunut viettämään mökkietkoja eli metkoja.

Morphmobiilin kyntäessä pölyisiä mökkiteitä yritti AD kuumeisesti bongailla alueelle tyypillistä faunaa kuten kettujaaaa, karhujaaa ja susejaaa. Taisivat elikot kuitenkin pelästyä äänekästä Cheerio-laumaa (tai punaista Nisua) ja saavuimme mökille ilman tarinoita Mäntyharjun metsissä kirmaavista villieläimistä.

Yhteistyökumppanimme oli laittanut pöydän koreaksi ja herkullisen illallisen jälkeen menimme vielä saunaan ja jotkut uskaltautuivat myös uimaan (ks. kuva alla). Saunassa saimme kuningasidean Cheerios-promokuvien ottamisesta saunan höyryissä...mutta asia jäi sitten suunnitteluasteelle hmmm... Vai jäikö? ;) Kellon lähestyessä puoltayötä pakkauduimme lähes saunanraikkaina Morphmobiiliin ja suuntasimme Mikkeli Cityyn etsimään tuota mystistä Ilona Plazaa. Heti alkumatkasta AD sai mitä oli aiemmin jo peräänkuuluttanut eli VILLIELÄMÄÄ! Näimme nimittäin ketun, jolla oli eväät! Tuo viekas reponen oli käynyt ruuanhakumatkalla ja kantoi suussaan jotain herkkua, mitä lieneekään ollut. Hilpeän ja tuloksekkaan automatkan jälkeen löysimme vihdoin perille keikkapaikalle ja astelimme "festarialueelle" (lue: erään parkkihallin ylätasanteelle) juuri ennen keikan alkua. Paikalle oli saapunut mukavasti porukkaa, ei kuitenkaan liikaa, ja pääsimme helposti etenemään hyviin asemiin eli tapamme mukaan noin neljänteen riviin.

Pojat olivat harvinaisen hyväntuulisia ja iloinen meininki tarttui nopeasti yleisöönkin, Cheeriot mukaanlukien. Oli taas NIIN mukavaa olla keikalla! Tuitu tosin tuntui jatkuvasti etsivän jotain kassistaan... Ei taida tyttö tykätä Ollin sooloista! Poetsien tarjoaman viihteen lisäksi saimme hupia myös lavan oikealla laidalla vaikuttaneesta Aasiksi nimeämästämme hahmosta. Tämä simpsakka neitokainen oli nauttinut muutaman Light Perry/Move-siiderin liikaa ja huojui vaarallisen näköisesti jonkunlaisen korokkeen päällä kurotellen samalla lavalle Jaskaa ja Markoa kohti. Hän oli luultavasti myös kuunnellut levyt tarkkaan läpi ennen keikkaa sillä hän tuntui osaavan laulun sanat ulkoa. Ainoa ongelma oli se, että biisit eivät tule keikoilla ihan samassa järjestyksessä kuin levyllä...Olivat Pojat penteleet laittaneet shufflen päälle ja Aasi lauleli omiaan. Kaikenlaista...! Kerrassaan huvittava hahmo, joka kirvoitti Cheerioissa muutamat hyvät naurut.

Kuten aina, keikka loppui taas ihan liian nopeasti ja meitä lohdutti ajatus vain seuraavan päivän Tammerfestistä. Manager Vilma joutui palaamaan yöllä Helsinkiin ja hän ampaisikin aika pikaisesti keikan päätyttyä bussipysäkille. Rivicheeriot jäivät vielä nauttimaan virvokkeista kunnes päättivät hekin palata mökille ja jättää tällä kertaa jatkotoimenpiteet väliin. Ennen lähtöä teimme vielä pikaisen kierroksen Ytimessä ja bongasimme iloksemme Kapasiteettiyksikön julisteita, jotka luonnollisesti peitimme CoRteilla. Kosto elää!!! Siitäs saivat paskiaiset!!

CoRtitusvelvollisuudet hoidettuamme jätimme Mikkelin taaksemme ja lähdimme Tuitun ihanalle mökille latautumaan perjantain Tampereen keikkaa varten. Pre-keikka hysteriaa, during-keikka euforiaa ja post-keikka depressiota. Sitä on Cheerioiden elämä!

Kuka Cheerioista on iltauinnilla?